Siihen se tuli jälleen olkapäälleni virittämään verkkojaan.
Esittelemään kauniita kimaltelevia siimojaan.
Pelko on niin salakavala!
Se viettelee minun unelmia!
Niin määrätietoisen houkuttelevasti se kalasteleekin minun vesillä, minun unelmia!
Kuiskailee korvaani.
Lupaa vastustamattomia tekosyitä.
Ai että ne syötit on sitten niin houkuttelevia!
Ja ihan liian usein tartun niihin.
Ajattelen jopa, että kylläpäs oli taas hyvä kauppa.
Sain ihan itse valita tekosyiden valintamyymälästä.
Unelmat eivät jätä minua koskaan rauhaan.
Ne tulevat uniini, istuvat tuohon toiselle olkapäälle.
Saavat minut tekemään lupauksia.
Kirjoittamaan paperille kauniita sanoja.
Pitkiä, pitkiä tehtävälistoja.
Eivätkä ne toteudu koskaan,
jos tartun aina tuohon pelon syöttiin.
Olenkin alkanut tarkkailemaan kuka minun sisälläni puhuu?
Kuka minussa oikein päättää?
Pelko väistyy, kun minä olen valmis.
Valmis astumaan pois oman unelmani edestä
