Millainen oli se kevät, kun minua kiellettiin menemästä töihin!

Aiheet:
Kevät kansi

Olipa kerran kummallinen kevät.

Olin aikuinen ja minua kiellettiin menemästä töihin. Mitä ihmettä minä tekisin näillä kaikilla ylimääräisillä tunneilla? Äkkiä mielessäni vilahti lapsuus! Mitä minä tein silloin, kun en saanut tehdä sitä mitä halusin?

Menin luontoon etsimään ystäviä!

Niimpä läksin kävelylle. Pitkälle lenkille. Kiertelin pitkin pihaa, kahlasin rantavedessä. Istahdin seuraamaan metsäpuron varteen veden leikkiä. Pysähdyin aistimaan. Olin avoin hetkessä. Hetkessä oli oivallus ja vastaus. Kun tartuin siihen, ei ollut tilaa muulle. Hetkeen ei mahtunut mennyttä eikä tulevaa.

Siinä hetkessä ympäriltäni mureni jotakin.

Mieleeni palautui kirkkaana se, mitä olin usein kaivannut. Lapsuuteni aistimuksia! Tuuli heräsi eloon. Hipaisi ihoani, kuin kaunein kosketus. Puro soljui sisälleni korvakäytäviä pitkin, virraten ja kohisten pitkin suoniani. Suljin silmäni ja tunsin kevään kosketuksen. Hengitin auringon lämmittämää männyn kylkeä. Tunsin kuinka heräsin solu solulta, kuin kattilassa poksahtelevat popcornit. Voit sukeltaa tästä hetken tunnelmaan.

Juoksin kotiin ja päätin alkaa kirjailijaksi! Kevät!

 Mielestäni kevät alkaa jo silloin, kun navetan räystäälle ilmestyy pitkät jääpuikot. Niitä on kiva kurkotella alla olevan lumipenkan päältä ja yrittää irrottaa niin, etteivät ne katkea. Se on kyllä aika vaikeaa. Jos saan irrotettua jääpuikon ehjänä, niin silloin se muuttuu timanttipuikoksi. Vien yleensä puikot sireenipuskan alla olevaan salaiseen majaani ja pistän ne pystyyn lumihankeen. Timanttipuikot suojelevat majaani kaikelta pahalta.

Aikuiset sanovat, että timantit ovat arvokkaita. Olen nähnyt timantin mummon sormuksessa ja minun timanttipuikot kiiltävät auringossa samalla tavalla kuin sormus. 

Leikin sireenipuskan alla ystävieni kanssa. Aikuisten mielestä ystäväni ovat vain mielikuvitusystäviä, joita ei ole oikeasti olemassa. Aikuiset ovat joskus tosi kummallisia! En tiedä, mitä mielikuvitus tarkoittaa, mutta ihmettelen sitä, etteivät aikuiset muka näe ystäviäni. Edes sellaiset, joilla on silmälasit silmillä. En ymmärrä sitä, miksi jääpuikkoja ei saisi imeskellä, vaikka ne maistuvat niin hyvältä. Imeskelen kuitenkin aina silloin, kun äiti ei näe ja tarjoan kavereillekin herkullisia timanttipuikkoja. Kaikki ystäväni, jotka niitä imeskelevät, alkavat loistaa ja säteillä kirkkaasti!”

Yllä olevasta tekstistä muotoutui Kevät- kirjan upea kansikuva, jonka jo varmasti tämän tekstin alussa huomasitkin. Kannen taiteilija on Minna Toivonen.  Löydät hänen luoksensa painamalla tästä vaalenpunaisesta .

Lastenkirjan sivuilla on 20 kuvaa ja niiden  takana on eri ikäisiä taiteilijoita.

Olen kaikille taiteilijoille todella kiitollinen ja esittelen myös heidät kaikki blogissani. Meillä jokaisella mukana olleella on ollut yhteinen unelma. Jättää oman näköinen tarina kirjan sivuille. Tämä projekti on tiettävästi meille kaikille ensimmäinen. Olla mukana ihan oikeassa kirjassa. Jokainen yhtä tärkeänä osana tarinaa. Silloin kun asioita tekee ensimmäistä kertaa, se on aina jännittävää.

“Kevään jännittävin päivä on silloin, kun lehmät pääsevät ensimmäistä kertaa ulos. Ne ovat siitä niin innoissaan, että eivät meinaa pysyä pystyssä. Ne hyppivät niin, että välillä kaikki jalat ovat irti maasta ja selkä on ihan mutkalla. Sitten ne alkavat juosta villisti häntä tötteröllä. Toiset käyvät polvilleen maahan ja alkavat pöllyttämään sarvilla multaa. Se on varmaan niiden keväinen ilotanssi! Sitä on kivaa katsoa. Silloin kaikki ovat iloisia. Äitiä ja isääkin naurattaa tosi paljon.”

Kirja ei synny ilman yhteistyötä. Siihen tarvitaan unelmien lisäksi paljon monen ihmisen apua teknistä osaamista ja ammattitaitoa. Oikaisuluvusta, taitosta ja monesta muustakin vinkistä saan kiittää suunnittelutoimisto Tammikuuta. Heidän sivustolle päset painamalla näistä punaisista taikakirjaimista.

Painatus on myös tärkeää, mikäli haluaa lukea tekstiä ihan fyysisesti kirjasta. Jännittyneenä odotan miltä kirja näyttää, tuoksuu ja tuntuu. Kovakantinen, 76 sivua! Kevät- kirja lapsille ja lapsenmielisille! Kerron sinullekin heti, kun kirjapaketti saapuu!  Klikkaa itsesi painotalo Printekin sivuille keväisisen vihreistä kirjaimista!

Tämän sivuston synnytys on ollut myös lukuisien tuntien opettelu ja oppimatka. Suuren suuret ja nöyrimmät kiitokset upeasta kurssistasi ja avusta Tiia Konttiselle. Teknisissä masennustiloissani ja luovuttamisen syväsukelluksissa pinnalle on auttanut Marko Myllymäki. 

On upeaa tehdä lähes viisikymppisenä uusia asioita. Ryhtyä vaikka kirjailijaksi! Eihän se helppoa ole ollut, mutta mukavaa. Tekemällä minä opin lapsenakin, enkä koskaan epäillyt taitojani.

“Rakensimme eräänä iltana isän kanssa puujalat. Pitkiin puutappeihin naulataan palikat. Niillä voi kävellä, kun laittaa omat jalat palikoiden päälle ja kääntää kädet tappien taakse mutkalle. Mitä ylemmäs palikat hakkaa, sitä korkeammalle pää nousee. Alussa kävely oli hankalaa, mutta kun oikein kovasti harjoittelin, niin pääsin muutaman askeleen eteenpäin.

Yritin itse hakata vasaralla naulaa puujalkojen palikkaan, mutta osuinkin peukaloon ja siihen tuli musta veripatti kynnen viereen. Silloin minulta pääsi suusta sellainen kirosana, mitä ei yleensä saa sanoa. Ainoastaan ehkä silloin, jos oikein kovasti koskee.”

Lienenkö varhaislapsuuteni jälkeen ollut koskaan näin levollinen, näin läsnä elämälle, näin täynnä kiitollisuutta?

Miten upeaa onkaan jälleen tuntea maailmankaikkeuden ääretöntä energiaa, jota kukaan ei voi rajoittaa. Myös kaikkea sitä, mikä on fyysisyyden ulkopuolella. Tuntea kesken päivän, kuinka tuuli koskettaa… vai oliko se sittenkään tuuli? Matkata unien purjelaivoilla,  ajatusten poutapilvillä ja pyrstötähtien kultaisessa pölyssä ihan minne haluaa. Koskettaa tai katsella itselle jotakin kaunista ja tuntea kuinka jokaiseen soluun syttyy kirkas säteily. Säteily, joka säihkyy silmistä koko maailmalle!

Kevät- ensimmäinen vuodenaika. Kirja ilmestyy huhtikuun lopulla.

Innostuksissani olen kirjoittamassa kirjoiksi muutkin vuodenajat. Seikkailut omassa 70- luvun lapsuudessa ovat vieneet minut ihanasti mukanaan! Tuonut aikuisuuteeni kepeää leikillisyyttä ja merkityksellisyyttä. Toinen kirja Kesä ilmestyy näillä näkymin toukokuussa, Syksy elokuussa ja Talvi marraskuussa. Osta tästä, Kevät- ensimmäinen vuodenaika !

Neliosaisessa kirjasarjassa seurataan vuodenaikojen vaihtumista maaseudulla, jossa pieni tyttö tutkii luonnon ihmeitä ja maailmanmenoa kaikilla aisteillaan. Koti ja sen ympäristö tarjoavat lapselle loputtomasti virikkeitä uusiin seikkailuihin, sillä luonto on hänelle turvallinen ja luotettava leikkipaikka. Kirjan mielikuvitusrikas lapsikertoja havainnoi ympäristöään ja pohtii elämää, aikuisia ja heidän ajatuksiaan. Hän vie lapsilukijat mielikuvitusmatkalle luontoa tutkimaan ja aikuiset lukijat aikamatkalle lapsuuteen.

Olipa kerran kummallinen vuosi. Minä ja pieni minä löysimme jälleen toisemme. Kohtasimme lastenkirjan sivuilla.

 “Kallio, ruoho ja sammal tuntuvat kaikki ihan erilaisilta selän alla. Joskus tulee sellainen olo, kuin painuisin vähän maan alle. Toisinaan taas tuntuu, että voisin ihan leijua ja nousta tuulen mukaan. On tapahtunut myös sellaista, että ihan kuin maa alkaisi hengittämään kanssani samaan tahtiin. Se tuntuu ihmeellisen hyvältä! “

 

silmät kiinni

Päivi Haapalehto

Olen Päivi Haapalehto, lähes viisikymppinen taiteellinen etsijä, elämän kypsyttämä nainen. Haluan jakaa kanssasi palan elämää.
Maistella yhdessä sanojen ja sävelten luovaa tunnelmaa.

Rakkauden aate
Scroll to Top