Tämä nuori taiteilija on täynnä säteilevää elämäniloa.
Nautitaanpa hetki tästä ihanasta energiasta , joka välittyy hienosti äidin laatimasta esittelytekstistä!
”Emma-Lotta Remander on kuusivuotias esikoulua käyvä vauhdikas ja sanavalmis tyttö. Hän on todella mielikuvitusrikas ja luova. Piirtäminen on tällä hetkellä yksi hänen lempipuuhistaan, voimistelurenkaissa roikkumisen lisäksi. Uusia piirustuksia tulee tehtyä joka päivä, sekä kotona että eskarissa. Hän piirtelee sydämillä varustettuja kuvia myös parhaille kavereilleen, jos ei päivittäin niin monta kertaa viikossa. Kavereilta tulee myös kotiin kuvia Emma-Lotalle joka viikko. Kaikissa kuvissa on aina joku tarina ja niitä hän kertoo runsain sanakääntein aina kun kuva on valmis. Hän piirtelee myös karttoja ja kertoo tarkasti mihin mikäkin johtaa tai mitä niissä tapahtuu.
Lisäksi hän on tunnerikas ja äkkipikainen, hyvässä ja huonossa. Hän rakastaa eläimiä, erityisesti koiria. Meidän perheen isän allergiasta huolimatta hän todellakin haluaisi ikioman koiran meille kotiin ja kuulemma aina hoitaisi ja ruokkisi sitä. Katsotaan josko haave joskus toteutuisi, kun neiti on hieman isompi, esimerkiksi jonkin allergisoimattoman rodun kanssa.”
Emma-Lotan piirustus liittyy kirjan tekstiin, missä puhuttiin kahdesta koirasta. Mummon ja papan Mussesta sekä meidän Mustista.
Mummolla ja papalla on koira, jonka nimi on Musse.
Se on melkein saman värinen kuin meidän Musti, mutta
sillä on pidemmät jalat ja suora häntä. Mustilla on kippurahäntä. Molemmilla on musta selkä ja vaaleanruskeat jalat.
Musse on taitava istumaan niin, että se nostaa etutassut ylös
maasta. Aina kun se haluaa jotain herkkua, niin se nousee
istumaan ja kääntää etutassut hienosti mutkalle ja nostaa
leuan ylös. Musse osaa myös sanoa hienosti päivää nostamalla tassun kädelle.
Emma-Lotta kertoi äidilleen piirroksesta seuraavaa
”Mummo on keskellä ja silittää molempia koiria. Musse istuu toisella puolella tassu ojennettuna (keltainen koira) ja Musti seisoo toisella puolella (sininen koira) ja kutittelee hännällään mummoa. Seinällä on taulu Mussesta ihan pienenä pentuna. Talon savupiipusta tulee kuulemma todella paljon savua ja ovi on auki. (Tähän neiti olisi halunnut piirtää kolmannenkin koiran koska tykkää niin kovasti koirista, mutta toppuuttelin että pysytään nyt tässä tarinassa. )”
Tähän esittelyyn ei voi sanoa muuta kuin WAU ja KIITOS!
Parasta tässä kirjaprojektissa on ollut ehdottomasti nämä upeat pienet elämänsankarit, jotka tarttuvat hetkeen täysillä! Katsoessani Emma-Lotan piirtämää kuvaa, hyvä mieli ja ilo alkaa pulppuamaan ja suu kääntyy hymyyn. Kaikki kuvankin hahmot hymyilevät leveästi!
Emma- Lottaa kiinnostaa myös kovasti keijut ja taikamaailma! Olisipa ihanaa päästä kuiskimaan hänen kanssaan keijujuttuja ja huiskimaan taikasauvan taikapölyä!
Lämpimät kiitokset Emma-Lotalle kirjan kuvasta ja iloisia elämän hetkiä!
