Kirjan kuvittajat osa 5, Kevät- Ensimmäinen vuodenaika, Neetu Juden

Aiheet:
neetu

Kun kirjekuoresta ilmestyi Neetun ihana kuva kaarnalaivoista, tunsin heti kaarnan tuoksun ja kuulin lapsuuteni purojen solinan!

Neetu on 9- vuotias tyttö Vantaalta. Hän käy englannin kielistä 3- luokkaa, harrastaa teatteria ja pitää askartelusta ja piirtämisestä.

Tuo kuulostaa taitavalta ja taiteelliselta! Ihailen kaikkia, jotka osaavat  ja jaksavat opetella kieliä. Itsellä oli hieman huonompi motivaatio kielien opiskeluun kouluaikoina. Aikuisena olen onneksi ymmärtänyt, että koskaan ei myöskään ole myöhäistä opetella uusia asioita. Olen oppinut myös sen, että kaikkien ei onneksi tarvitse tykätä samoista asioista. Jokaisella on varmasti asioita, mistä itse tykkää ja nauttii. Siksi ei kannata jäädä pohtimaan sitä, missä ei ole hyvä, vaan nauttia siitä mikä on mukavaa.

Ihailen suuresti Neetun ja äidin yhteistyötä!

” Tykkäsin piirtää kaarnalaivan tähän kirjaan. En ollut siihen aluksi tyytyväinen, mutta äiti kannusti ja sanoi : ” Siitä tulee hieno, tee se loppuun. ” Parantelin sitä vähän ja siitä tuli aika hieno. Mottoni voisi olla, että ” Kaiken voi korjata. ”

Kuva on kyllä hieno! Neetu on kuvannut hienosti, kuinka taustalla olevat laivat näkyvät kaukana pienempänä ja suurenevat soljuessaan lähemmäksi. Kirjan taittaja, Minna Kurttila, on asettanut oivallisesti puron solisemaan sivun alareunaan. Neetu piirsi kuvan seuraavasta tekstistä.

“Kaupungin serkku ei varmaan tiedä, mitä on kaarna.
Se on vanhan mäntypuun paksua ja kuivaa kuorta. Siitä on
helppoa ja nopeaa vuolla vene, joka kelluu hyvin veden pinnalla. Olen kerännyt metsäretkillä parhaimpia kaarnanpaloja varastoon. Niitä on hyvä olla valmiina jos tulee innostus
vuolla. Se on mukavaa puuhaa sadepäivinä. Istun puuliiterissä pölkyn päässä, kuuntelen kuinka sade ropisee katossa
ja vuolen hienoja veneitä. Niihin voi laittaa keskelle tikun
pystyyn. Se on laivan masto, johon voi kiinnittää purjeeksi
pienen palan kangasta tai paperia.
Joskus laitan seilaamaan monta venettä yhtä aikaa ojaa
pitkin. Se, joka pääsee pisimmälle, on voittaja. Yleensä
matka loppuu lyhyeen, koska ne juuttuvat helposti kiinni
ojan reunassa oleviin heiniin tai kiviin. ”

Voit kuunnella kaarnavenetarinan tästä

Lämmin kiitos Neetulle kuvasta! Olen iloinen, että kaarnalaivasi ilahduttavat kaikkia lukijoita!

Seuraa tästä muidenkin taiteilijoiden tarinoita

Oman kirjan voit ostaa tästä

Jos haluat kirjan omistuskirjoituksella, laita minulle viestiä 0408390815, tai paivi@rakkaudenaate.com

 

silmät kiinni

Päivi Haapalehto

Olen Päivi Haapalehto, lähes viisikymppinen taiteellinen etsijä, elämän kypsyttämä nainen. Haluan jakaa kanssasi palan elämää.
Maistella yhdessä sanojen ja sävelten luovaa tunnelmaa.

Scroll to Top